Katja Hänninen - 4321 ääntä KIITOS!

Työllä on tultava toimeen

Alunperin 90-luvun alun laman ja suurtyöttömyyden helpottamiseksi syntynyt pätkä- ja osa-aikatyö on tullut jäädäkseen. Vaikka määräaikaisuuden syynä tulee olla hyväksyttävä peruste, niin yhä useammin työsopimus kirjoitetaan määräajaksi. Toisekseen normaalia viikkotyöaikaa tekee yhä harvempi. Nykyaikaisempaa on solmia osa-aikaisia eli esimerkiksi 25-30h/viikko "työsoppareita". Mutta osa tekee työtä jopa 5h/viikko sopimuksilla tai ovat niin sanottuja tarvittaessa töihin kutsuttavia. Varsinkin palvelualoilla on jo yli kymmenen vuotta suosittu osa-aikaisuutta kokoaikaisuuden kustannuksella. Mutta miksi näin ja miksi työtunteja silti usein kertyy enemmän kuin mitä työsopimus edellyttää? Lisätunnit ovat tarpeen, mutta niihin varautuminen ei välttämättä esimerkiksi perheellisillä ole niin helppoa, sillä lastenhoidon järjestäminen vaatii suunnitelmallisuutta ,eikä työpäivän jatkaminen useinkaan onnistu tunnin varoitusajalla.

Pätkä- ja silpputyöt vaikeuttavat elämän suunnittelua ja voivat aiheuttaa myös henkisiä paineita. Koskaan kun ei tiedä mitä huominen päivä tuo tulleessaan. Tosin nykyisin ei mikään ole varmaa ja vakituisessakin työsuhteessa olevat joutuvat pelkäämään työnsä jatkuvuuden puolesta. Taloudellisten ja tuotannollisten syiden perusteella voidaan lähes olemattomalla irtisanomissuojalla vähentää työntekijöitä milloin vain.

Yritykset huolehtivat työntekijöistään, kukin tavallaan. Ei voida väittää kenenkään toimineen väärin, mikäli lakia tai sopimusta ei ole rikottu. Moraalisesta yhteiskuntavastuusta ja etiikasta voidaan sen sijaan hyvinkin puhua. Ei ole oikein, että työtä halkaistaan eli osa-aikainen työntekijä tekee esimerkiksi 20h/viikossa vaikka työtä olisi tarjolla 37,5h/viikossa. Yritys ei anna syntyvää lisätyötä jo olemassa olevalle työntekijälle vaan palkkaa tilalle toisen tai jopa kaksi työntekijää tekemään lisätyöt. Miksi tai siis mitä tällä järjestelmällä halutaan saada aikaan muuta kuin lisää työtä tekeviä köyhiä? Tällaisessa tilanteessa kenenkään työntekijän palkka ei riitä elämiseen , vaan jokainen elää köyhyysrajan alalpuolella.
Toki köyhyyskin on suhteellinen käsite ja asiat eivät ole yksittäisten työntekijöiden kohdalla mustavalkoisia. Moni haluaa tehdä osa-aikatyötä opiskelun, lasten hoidon tai muun henkilökohtaisen syyn perusteella, silti yli puolet tekevät osa-aikatyötä vastoin omaa tahtoaan. Työ joustaa mutta kenen hyväksi?

Lisäksi palvelualoilla ei ole olemassa riittävää valvontaa työharjoittelun, vuokratyön, kesätyön, osa-aikatyön tai määräaikaisten työsopimusten suhteen. Kuinka paljon lisäarvoa tuottaa harjoittelijat ilmaisella työpanoksellaan tai jossakin yhden työntekijän pisteissä pitämättä jääneet kahvi- ja ruokatauot? Entäpä yrityksissä työskentelevät työelämänvalmennuksessa olevat, joita osa yrityksistä käyttää vakituisen henkilöstön korvaajina sopimusten vastaisesti?

Kummallista kyllä meidät on opetettu olemaan hiljaa ja tyytyväisiä kaikkeen ja työnantajan arvostelua ei hyvällä katsota. Pitäähän meidän olla kiitollisia siitä, että työtä vielä on. Mutta omasta mielestäni työn arvostus, puolin ja toisin, täytyy ansaita. Palvelualoilla tehdään tärkeää ja hyvää työtä. Siisteys, hyvä palvelu kaupassa ja ravintolassa, hiusten käsittely parturissa tai turvallisuus eri toimipaikoissa ei ole sattumaa, vaan kaiken takana on ihminen, työntekijä, joka on kouluttautunut joko opiskellen ja/tai työn kautta tehtäväänsä.

Mutta vaikka meillä on vielä todella paljon parannettavaa palvelualojen työntelkijöiden oikeusturvassa, niin samoin löytyy kasapäin ongelmia ja epäkohtia myös pienyrittäjien asemassa. Yksityisyrittäjän, esimerkiksi perhepäivähoitajan, kodinhoitajan, liikkeenharjoittajan jne sairastuessa ei sairauspäiväraha ole kummoinen ja pahinta on tietenkin se, ettei sitä korvaavaa työntekijää ole saatavilla tai sijaisuus on muutoin mahdoton toteuttaa. Oma lukunsa on ns. "pakkoyrittäjyys", jossa aikaisemmin työsuhteessa ollut työntekijä joutuu olosuhteiden pakosta itsensätyöllistäjäksi, vaikka käytännössä työnkuva ei aikaisemmasta tilanteesta poikkea ollenkaan. Tämä ilmiö on aika uusi työmarkkinoilla, mutta lisääntynyt huimasti lyhyen ajan sisällä.

Lopuksi toteaisin, ettei ole ollenkaan saman tekevää kuka valitaan Suomen seuraavaksi presidentiksi, sillä arvojohtajana ja mielipidevaikuttajana presidentillä tulee aina olemaan oma paikkansa. Paavo Arhinmäki on ainoa ehdokas, joka on osoittanut olevansa tällaisen perheellisen duunarin äänen arvoinen. Äänestäthän sinäkin duunaritaustaista tasa-arvojohtajaa?

Katja Hänninen, Raahe
PAM:in edustajiston jäsen

Ydinvoiman vaietut ongelmat

Kunnanjohtajat ottivat Fennovoiman ydinvoimala-ilmoituksen vastaan riemuhuudoin. Raahen seutukunnassa on vuodesta 2007 lobattu ydinvoimaa rahaa säästelemättä. Paikallislehtemme Raahen Seutu ei ole ydinvoimamyönteistä kantaansa peitellyt ja onkin pidättäytynyt kertomasta esimerkiksi Japanin Fukushiman ydinvoimalaonnettomuudesta. Kalevassa oli 10.10. hyvin pieni uutinen, että Fukushimasta evakoiduista alle 18-vuotiasta lapsista 360 000 tutkitaan, koska useilla lapsilla on todettu kilpirauhasissa häiriöitä. Uutisen lopussa oli lause, että ydinvoimala onnettomuuden ja kilpirauhaslöydösten välistä yhteyttä ei voida todistaa. Uskotko sinä, ettei yhteyttä ole?

Kriittinen keskustelu on tukahdetettu ja ihmiset on jaettu kahteen leiriin; vastustajiin ja kannattajiin. Väliin jää kuitenkin iso joukko ihmisiä, jotka eivät tiedä mitä ydinvoimasta tulisi ajatella. Mistä ihmiset saavat puolueetonta tietoa ydinvoimasta, kun STUK on myös puolueellinen?
Olen hämmästellyt vapaansanan edustajien sensuuria ydinvoimaan liittyvien riskien uutisoinnissa. Onko paikallislehtemme sitä mieltä, että ydinvoima tuo vain työtä ja talouskasvua Raahen seutukuntaan? Mitä mieltä olette esimerkiksi sosiaalisista vaikutuksista alueella asuvien ihmisten elämään? On ymmärrettävää, että ne perheet, joiden koti sijaitsee ydinvoimalan läheisyydessä kokevat voimalaitoksen työllistävän vaikutuksen hieman eri tavalla kuin euron kiilto silmissä olevat kunnanjohtajat. Talouskasvu ja työpaikat ovat tärkeitä, mutta on olemassa myös arvoja, joita ei voida rahassa mitata.

Ydinvoimaan kriittisesti suhtautuvia haukutaan työllisyyden vastustajiksi, vaikka kysymys on arvovalinnoista. Olisihan se mahtavaa, jos voisimme ottaa vain ydinvoimaan liittyvät positiiviset vaikutukset ja jättää ongelmat ja riskit kantamatta. Totuus on, että jos haluaa uusiutumatonta uraania polttoaineena käyttävän ydinmyllyn, on myös hyväksyttävä uraanikaivokset ja ydinjätteet. Laitospaikkakunnalle louhitaan matala- ja keskiaktiiviselle jätteelle loppusijoitustilat ja ohjeellisina ne ovat jo merkittyinä asemakaavaan. Korkea-aktiivinen, ikuisesti säteilevä, käytetty ydinpolttoaine säilytetään vuosikymmenien ajan laitosalueella vesialtaissa ennen lopullista sijoittamista. Vesialtaat tarvitsevat valvontaa ja säätelyä vielä vuosikymmenien ajan ydinvoimalan sulkemisen jälkeenkin. Ja kuka maksaa tämän lystin?

Olisi syytä muistaa, että Fennovoiman hanke voi vielä kaatua useasta eri syystä. Hanke voi osoittautua kannattamattomaksi, jos kustannukset nousevat esim. oman loppusijoituspaikan rakentamisen vuoksi jopa kaksinkertaiseksi tai jos rahoitus ei onnistu epävakaassa taloudellisessa tilanteessa tai mikäli saksalainen E.On vetäytyy kokonaan Fennovoiman hankkeesta kansallisen painostuksen vuoksi. Lisäksi on tietysti kaavavalitukset ja vetoomukset sekä kansalaisjärjestöt, jotka voivat vaikuttaa hankkeen toteutumiseen.

Olen sanonut ja sanon edelleen, että en voi hyväksyä ydinvoimaa, tuli se sitten lähelle tai kauas. Saksassa tutkimuksen mukaan lapsilla esiintyy leukemiaa ydinvoimaloiden läheisyydessä keskimääräistä enemmän. Suomessa näin ei STUK:in mukaan ole. Uskotko sinä, että ydinvoima on vaarallista vain Suomen rajojen ulkopuolella? Ydinvoima on liian kallis perintö lapsillemme.

Katja Hänninen

Vaikutetaan yhdessä

Tutkimusten mukaan kuntalaiset haluaisivat vaikuttaa nykyistä enemmän kotikuntansa päätöksentekoon. Kuitenkin kunnat suhtautuvat yllättävän nihkeästi kansalaisadresseihin ja kansanäänestysaloitteeisiin, vaikka kuntalain 27§:n mukaan valtuuston on pidettävä huolta siitä, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan.

Kansanäänestysaloitteen taakse vaaditaan vähintään viisi prosenttia kunnan äänestysikäisistä ja valtuuston on viipymättä päätettävä, toimitetaanko aloitteessa tarkoitettu kansanäänestys. Tällainen neuvoa-antava kunnallinen kansanäänestys voitaisiin järjestää esimerksiksi Raahen Pikkulahden rakentamisesta tai kuntaliitoksista. Äänestys voidaan toimittaa koko kuntaa tai jotakin kunnan osa-aluetta koskevana. Kunnan osa-alueena on tällöin yksi tai useampi kunnallisvaalilaissa tarkoitettu äänestysalue. Raahessa neuvoa-antavan kansanäänestysaloitteen taakse tarvitaan alle tuhat kuntalaista.

Sekä Raahessa että Pyhäjoella tehtiin valtuustoaloitteet ydinvoima-kansanäänestyksen järjestämiseksi ja Pyhäjoella aloitteen allekirjoittivat reilusti yli vaadittava määrä kuntalaisia, mutta jostain syystä valtuutettujen enemmistö ei halunnut selvittää kuntalaisten mielipidettä tässä merkittävässä asiassa.
Aloitteet ja adressit eivät välttämättä johda toivottuun lopputulokseen, mutta aina kannattaa kuitenkin yrittää. On joka tapauksessa ihan eri asia antaa kirjallisia mielipiteitä tai palautteita kuin keskustella kriittiseen sävyyn tuttujen kesken kahvipöydässä.

Kuntalaiset ovat antaneet vaaleissa päättäjille luottamuksensa. Äänestäjät käyttävät valtuutettujen kautta välillisesti omaa ääntään päätöksenteossa. Sen vuoksi on erittäin tärkeää kuunnella ja selvittää mitä kuntalaiset todella asioista ajattelevat, sillä olemme kuntalaisia varten valittuja. Kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia tulisikin lisätä järjestämällä nykyistä enemmän avoimia yleisötilaisuuksia esimerkiksi kaavoitukseen, koulutukseen ja terveyspalveluihin liittyen. Kuntalaisten lähettämät mielipiteet ja palautteet tulee aina käsitellä asianmukaisesti ja tuoda luottamushenkilöiden tietoon ennen lopullista päätöksentekoa, näin kuntalaiset saavat mahdollisuuden vaikuttaa siihen miten heidän omaa kotikaupunkiaan viedään eteen päin.

Jos järjestäisimme kansanäänestyksen Raahen sairaalan palveluiden kuten synnytystoiminnan säilyttämisestä omalla paikkakunnalla, niin veikkaan, että suurin osa kuntalaisista olisi palveluiden turvaamisen kannalla. Päättäjien ja virkamiesten on omalta osaltaan huolehdittava asioiden käsittelyn avoimuudesta ja siitä, että Raahe säilyy myös jatkossa viihtyisänä ja vetovoimaisena kaupunkina, jossa on hyvä elää ja asua.

Haluan omalta osaltani rohkaista jokaista kuntalaista osallistumaan kunnalliseen päätöksentekoon ja ottamaan yhteyttä valisemiinne luottamushenkilöihin. Tarvitsemme myös lisää innostuneita päättäjiä huolehtimaan siitä, miltä Raahen kaupunki näyttää tulevaisuudessa ja miten niukat taloudelliset resurssit jaetaan oikeudemukaisesti.

Katja Hänninen

Säteilevä perintö lapsillemme

Pyydän anteeksi tulevilta sukupolvilta päättäjien ahneutta ja tietämättömyyttä. Minulle kaikki ja heti-ajattelu on johtanut siihen, että lyhytnäköisten voittojen tavoittelu on ajanut kestävän kehityksen nurkkaan. Maapallon rajallisia resursseja tuhlataan ja raiskataan järjettömällä kiireellä pohtimatta lainkaan minkälaisen perinnön me lapsillemme olemme jattämässä. Joskus olet ehkä kuullut sanonnan: " Maapallo on meillä vain lainassa lapsiltamme". Näinhän se onkin, mutta ihminen uskoo myös kaikkivoipaisuuteensa, sillä ongelmat ollaan valmiita siirtämään huoletta seuraavien sukupolvien ratkaistaviksi.
Kuka muistaa viidenkymmenen vuoden päästä ydinvoimalan rakentamisen tuoman "piristysruiskeen"? Kuka muistaa paljonko Pyhäjoki nettosi kiinteistöverotuloja tai kuinka moni talousalueen yritys pääsi mukaan rakentamaan voimalaitosta? Kuka muistaa kuinka paljon veroeuroja hanke nieli? Minä lupaan muistaa, jos vain 80-vuotiaana vielä muisti on tallella ja henki pihisee. Julkaisemme mahdollisesti Pyhäjoella ja Raahessa oman itsekkyyden muistomerkin, jotta myös tulevat sukupolvet tulevat tietämään keille kiitos säteilevästä ydinjäteperinnöstä kuuluu.

Ydinvoimayhtiö Fennovoima ilmoitti viime keskiviikkona rakentavansa Suomen kuudennen ydinvoimalan Pyhäjoen Hanhikivenniemelle. Kunnanjohtajat ottivat ilmoituksen riemuhuudoin ja taputuksin vastaan. Lobbaus ydinvoimalan saamiseksi biodiversiteetiltään erittäin monimuotoiselle ja suojeltavalle alueelle oli tuottanut tulosta. Valtakunnallisesti merkittävä kallioalue, sukkessiometsät, direktiivilajit ja luonnonsuojelulailla suojeltu laji saavat väistyä, kun uusiutumatonta keskitettyä energiaratkaisua ajetaan runnoen läpi suuren rahan voimalla. Ja rahaa Fennovoima on totisesti polttanut voidellessaan kunnanpäättäjiä ja valtakunnantason vaikuttajia. Onpa allekirjoittanutkin saanut Fennovoiman kutsun Naisten-iltaan, jonne koko kaupungin kerma oli kutsuttu syömään ja juomaan.
Mutta mitä ovat luontoarvot, kun vastassa on ikuisesti työllistävä uraanimylly? Mitä merkitystä on kansalaisaktiivisuudella, kun vastassa on byrokratia ja hyväveli-järjestelmä? Oma mies tai nainen oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja homma pelaa kuin rasvattu. Kansanäänestys-aloitteille valtuutetut käänsivät tylysti selkänsä, sillä eihän tällaisesta pikkuasiasta kuin ydinvoimasta tarvitse kuntalaisten mielipidettä kysyä. Eivät edes korkeimman hallinto-oikeuden lakimiehet nähneet mitään moitittavaa ydinvoimamaakuntakaavoissa. Läpihuutojuttu ja tulevat sukupolvet maksavat kalliin laskun.

Mutta mutta. Onhan tässä vielä monta mutkaa matkassa. Fennovoima on niin kiireellä vienyt hanketta eteen päin, että se on "unohtanut" huolehtia tulevasta vaarallisesta korkea-aktiiviisen jätteensä loppusijoituksesta. Fennovoima on kuvitellut pääsevänsä mustana hevosena ja siipiveikkona mukaan Posivan Onkaloon, mutta matka on katkennut ja ministeri Häkämieskin ehti jo ilmoittaa, ettei Posivaa voida pakottaa ottamaan Fennovoiman jätteitä luolaansa. Ei tietenkään, koska Posiva on ilmoittanut useampaan kertaan, jo vuosia sitten, ettei Onkaloon mahdu Fennovoiman jätteet. Tämä ei vain ole Fennovoiman johtoon uponnut, vaan siellä kuvitellaan, että pyöreästä reiästä menee monisärmäinen palikka. Toinen isompi mutka on hankkeen rahoituksen järjestyminen taloudellisesti epävakaassa tilanteessa ja saksalaisen energiajätti E.ON:in mahdollinen vetäytyminen hankkeesta kansallisen painostuksen vuoksi. Eikä Pro Hanhikivikään ole taistelutahtoaan menettänyt. Yhdistykseen liittyy päivttäin uusia jäseniä ulkomaita myöten.

Ydinvoimaan kriittisesti suhtautuvia pidetään joissakin piireissä työllisyyden ja taloudellisen kasvun jarrumiehinä ja -naisina. Kuvitellaan, että vastustamisen taustalla on pelko ja tietämättömyys tai jopa kiusanteko. Kuitenkin esimerkiksi Pro Hanhikivi-liikkeestä löytyy akateemisesti korkeasti koulutettuja ihmisiä ja useat ydinvoimakriitikot löytyvät tieteen parissa työskentelevistä . Ilman Pro Hanhikiveä ei Raahen seutukunnassa olisi ihmisille jaettu ydinvoimaan liittyvistä riskeistä juuri mitään tietoa. Kunnan puolesta järjestetyt tilaisuudet ovat olleet kaikki "Tervetuloa ihana, riskitön ydinvoima"-tilaisuuksia, joissa on visusti vaiettu hankkeen negatiivisista vaikutuksista.  Eivätkä edes nämä kunnan järjestämät pakolliset YVA- ja kaavatilaisuudet ole saaneet päättäjiä liikkeelle muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Meidän perheemme, kuten tuhansien muidenkin talousalueemme perheiden toimeentulo on pitkälti teollisuuden työpaikoista kiinni. Energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukyky on tärkeä asia ja moni perustelee ydinvoiman lisärakentamista teollisuuden sähkön tarpeen turvaamisella.  Kuitenkin juuri ydinvoimasta luopuminen olisi Suomen teollisuudelle mahdollisuus. Tuuli- ja aurinkovoimaan panostaminen ja tekniikan kehittäminen toisi niin perus- kuin teknologiateollisuuteenkin satojatuhansia työpaikkoja lisää, sillä uusiutuvan energian markkinat eivät rajoitu pelkästään Suomen rajojen sisäpuolelle.

Onkohan tosiaan niin, että Suomi on ainoa valtio maailmassa, jossa uraanikaivokset eivät aiheuta ympäristöongelmia tai jossa ydinvoimaloista ei pääse säteilyä maahan, veteen ja ilmaan?  Muualla myönnetään, että riskitöntä ydinvoimalaa ei ole olemassakaan, mutta meillä näyttää riskit puuttuvan. Ei ole luonnonkatastrofeja, terrorismia, sotia tai inhimillisiä erehdyksiä. On vain kaikki valtias raha ja sinisilmäinen virkamies-usko. Tervetuloa siis ydinmylly, uraanikaivokset ja ydinjätteiden hautausmaa. Suomi-neito kuittaa ja tulevat sukupolvet maksakoot laskun.