Katja Hänninen - 4321 ääntä KIITOS!

Tiedote vappupuheesta Raahessa ja Kalajoella

Lapsiköyhyys torjuttava ja jaksamiseen panostettava
Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Katja Hänninen nosti vappupuheessaan esille työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen haasteet sekä työssäjaksamisen. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamien perhepoliiittisten tavoitteiden toteuttamiseksi Hänninen uudistaisi vanhempainvapaa järjestelmän, jatkaisi lapsilisän maksamista vähintään 18-vuotiaaksi ja huomioisi lasten todellisen lukumäärän esimerkiksi Kelan etuuksia haettaessa.
Työelämän yhdeksi suurimmista haasteista Hänninen näki työssäjaksamisen parantamisen. "Ei ole mikään ihme, että tällä hetkellä jonkin asteisesta työuupumuksesta kärsii joka toinen työntekijä, sillä työntekijän arvo mitataan yhä useammin tehokkuuden ja tuottavuuden mittareilla. Aina pitäisi jaksaa entistä enemmän vähemmällä väellä ja ajalla. Nämä mittarit eivät anna ikääntymistä anteeksi, eivätkä huomioi työkyvyn alenemista sairastumisen tai tapaturman johdosta. Riittämättömyyden tunne ja epävarmuus työpaikasta ovat liian monen työntekijän huolena ja murheena.", kiteytti Hänninen.

Alla puheesta pidempi versio mutta puhetta ei luettu suoraan paperista.:)

Terkuin

Katja

Rakkaat vapun juhlijat vauvasta vaariin.
Rakkaat vapun juhlijat vauvasta vaariin.
Vappu on työväen juhla, opiskelijoiden juhla, lasten juhla, meidän kaikkien yhteinen juhla.
Juhlissa pitäisi olla keveitä ja hauskoja puheita höystettynä vakavilla sivulauseilla, joten tätytynee pyytää heti alkuunsa anteeksi sitä, ettei puheeni tule olemaan kovin keveä ja vitsejäkään ei ole luvassa. Sitä vakavampaa takstiä kylläkin senkin edestä, mutta koittakaa kestää.
Hyvät kuulijat aluksi muutama sananen kaikille meille perheellisille töissäkäyville vanhemmille. Eikö olekin mukava kuulla, että työn ja perheen yhteensovittaminen korostuu meidän sosiaali- ja terveysministeriön perhepolitiikassa ja että yhteiskuntamme tavoitteena on parantaa vanhempien mahdollisuuksia viettää aikaa lastensa kanssa, helpottaa vanhempien työssäkäyntiä ja kannustaa isiä käyttämään perhevapaita nykyistä enemmän. Tässä muutama konkreettinen tavoite:
perheiden taloudellisien etuuksien kehittäminen
lasten hoitojärjestelmän kehittäminen
äitien ja isien välisen tasa-arvon edistäminen
työelämän lainsäädännön kehittäminen niin, että se ottaa vanhemmuuden paremmin huomioon.
Nämä edellä mainitut ovat siis tavoitteita, joihin pitäisi perhepolitiikassa päästä. Valitettavasti en löytänyt kuitenkaan niitä kallisarvoisia keinoja, joilla näihin tavoitteisiin olisi tarkoitus päästä. Minulla olisi muutamia ehdotuksia konkreettisiksi keinoiksi tavoitteiden saavuttamiseksi. Eli perheiden taloudellisten etuuksien kehittäminen voisi lähteä vaikkapa siitä, että lapsilisää maksettaisiin vähintään 18-ikävuoteen asti, nyt lapsilisää maksetaan vain siihen asti, kun lapsi täyttää 17 vuotta. Toinen pieni juttu olisi korjata Kelan etuuksien perhekokoon laskettavien lasten määrä totuutta vastaavaksi eli kun esimerkiksi kotihoidontuen hoitolisää laskettaessa otetaan tulorajaa määriteltäessä huomioon vanhempien lisäksi korkeintaan kaksi alle kouluikäistä lasta, niin olisiko kohtuutonta huomioida perhekoko todellisen lapsimäärän mukaan, jolloin myös tuloraja nousisi nykyisestä 1700€/kk todellisia perheen kuluja huomioivaksi, ja yhä useammalla hoitovapaata hyödyntävällä perheella olisi mahdollisuus saada kotihoidontuen päälle hoitolisää enintään se  175,24 €/kk, josta luonnollisesti napsastaan verot päältä.
Tasa-arvoa työelämään ja lasten hoitokustannuksiin toisi uusi perhevapaiden malli 6+6+6, mutta sen käyttöön ottaminen ei saa johtaa siihen, että perheiden taloudellinen tilanne heikentyy. yhä useampi isä pitää nykyisin isyysvapaat ja myös moni isä jää joksikin aikaa kotiin hoitamaan lasta kotihoidontuella. Tätä hoitovapaa mahdollisuutta käyttävät mielellään isätkin, mutta aina se ei ole taloudellisesti mahdollista. Kuitenkin hoitovapaan käyttö säästää kunnan päivähoitokustannuksia ja on myös keino parantaa vanhempien mahdollisuutta viettää aikaa lastensa kanssa, kuten sosiaali- ja terveysministeriön perhepoliittisissa tavoitteissakin on määritelty. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että perhe-etuudet tarvitsevat kokonaisuudistuksen, jossa otetaan huomioon perheiden toimeentulo ja jossa lapsiperheköyhyyden poistaminen asetetaan keskeiseksi tavoitteeksi. Onhan lapsiköyhyysaste  noussut vuoden 1990 4,9%:sta vuoteen 2004 mennessä 12,3%:iin. Kasvu on ollut huikeat 250% ja köyhyysrajan alapuolella olevissa perheissä eli 136 200 lasta vuonna 2004. Kehitys on ollut osittain seurausta työelämän muutoksista; lisääntyneistä pätkä- ja osa-aikatyöstä, lama-ajan lomautuksista ja irtisanomisista, mutta suuri merkitys on ollut myös poliittisilla päätöksillä kuten tulonsiirtojen reaaliarvon laskulla, pääomatulojen suosimisella ansiotuloihin nähden, perhe-etuisuuksien kuten vähimmäis äitiys- ja vanhempainrahan sekä kotihoidontuen mataluudella, asumuskustannusten kalleudella ja opiskelijaperheiden opintotuen pienuudella, arvonlisäveron korkealla tasolla ja perhepoliittisten vähennysten poistolla. Köyhyys uhkaa myös useammin maahanmuuttaja- ja yksinhuoltajaperheitä, sillä heidän sijoittumisensa työelämään on heikompaa kuin muilla perheillä. Lapsen vakava sairaus tai vammaisuus voivat myös johtaa vanhemman työmarkkinoilta syrjäytymiseen. Työpaikka ei kuitenkaan välttämättä poista köyhyyttä, sillä 8% kansalaisista kärsii köyhyydestä töissä käynnistä huolimatta.

Viime viikolla olin luottamusmieskursseilla ja siellä pohdittiin työssäjaksamista, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa sekä syrjäytymistä.
Ei ole mikään ihme, että tällä hetkellä jonkin asteisesta työuupumuksesta kärsii joka toinen työntekijä, sillä työntekijän arvo mitataan yhä useammin tehokkuuden ja tuottavuuden mittareilla. Aina pitäisi jaksaa entistä enemmän vähemmällä väellä ja ajalla. Nämä mittarit eivät anna ikääntymistä anteeksi, eivätkä huomioi työkyvyn alenemista sairastumisen tai tapaturman johdosta. Riittämättömyyden tunne ja epävarmuus työpaikasta ovat liian monen työntekijän huolena ja murheena.
Ylimääräisiä huolia emme saisi kantaa mukanamme, eikä työasioiden tulisi seurata meitä mukanamme kotiin. Työ on parhaimmillaan voimaannuttavaa ja antoisaa, mutta pahimmillaan jatkuvaa stressiä ja kiirettä.
Luottamusmiesten jaksaminen on noussut esille myös PAM:issa
Ammattiliitoilla on valtava urakka vastata tämän päivän työelämän haasteisiin; vuokratyön käyttöön, osa-aikaisten toimeentulon ja oikeuksien puolustamiseen, itsensätyöllistävien tilanteeseen, pätkätöihin, harmaaseen talouteen jne. Haasteita riittää, mutta emme onneksi ole yksin.

Olen ensimmäistä kauttani Raahen kaupunginvaltuustossa ja täytyy sanoa, että mielenkiintoista ja haasteellista on ollut.
Asioita (puhuttu ilman paperia):  Perusterveydenhuolto, synnytykset, Hyvinvointikuntayhtymä, kuntaliitokset, koulu-investoinnit, kaavoitus, ydinvoima, tuulimyllyt, kultakaivos...
Tänä vuonna on jälleen kunnallisvaalit ja toivotan kaikki yhteisten asioiden hoidosta kiinnostuneet mukaan joukkoon, joka oikeasti välittää siitä, mihin suuntaan Raahea kehitetään. Joukkoon, jonka päätöksentekoa ohjaavat kovien arvojen sijasta tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja välittäminen.
Oikein hauskaa ja solidaarista Vappua kaikille! Kiitos. :)

Kaivosvedet puhdistettava!

Jo maalaisjärjellä ajateltuna ympäristön ja ihmisten kannalta kaikista järkevin ja hyväksyttävin tapa hoitaa kultakaivoksen jätevesiongelma on rakentaa kaivokselle suljettu prosessivesijärjestelmä , joka säästäisi luontoa ja puhtaan juomaveden tuhlaustakin. Purkuputkeen johdettava vesi ei saa sisältää kaivoskemikaaleja tai rehevöittäviä aineita, sillä meri ei ole mikään kaatopaikka. Monet haitalliset aineet nimittäin rikastuvat ravintoketjussa.

Toivottavasti opimme kaikki tästä sen, että jätteiden käsittelyn tulee olla kunnossa ennen toiminnan aloittamista. Esimerkiksi Fennovoiman ydinvoimalahankkeelle  enemmistö Raahen kaupunginvaltuutetuista ja kansanedustaja Kerola ovat näyttäneet innolla vihreää valoa, vaikkei ydinjätteille ole ratkaisua näköpiirissä. Jälkiviisaus ei ydinjätteiden kanssa auta ja vastuun siirtäminen tuleville sukupolville on vähintäänkin moraalitonta.
Katja Hänninen
kaupunginvaltuutettu (vas)

Jaksammeko loppuun asti?

Työurien pidentämisestä keskustellaan jälleen vilkkaasti. Hallitusohjelmassa on sitouduttu edistämään toimia, joilla työuria voidaan pidentää työelämän alusta, keskeltä ja lopusta. Siis koko työelämän ajalta. Hieno tavoite ja kyllähän se toteutuukin, jos vain töitä annetaan ja tuetaan myös osatyökykyisten työllistymistä sekä panostetaan työssäjaksamiseen.
Viisasten kiveä työurien pidentämiseksi ovat etsineet ainakin kaksi merkittävää työryhmää vetäjinään Jukka Ahtela ja Jukka Rantala. Näiden työryhmien keskeinen tavoite on esittää konkreettisia toimia hallitukselle nuorten työllisyyden parantamiseksi ja keskimääräisen
eläkkeellesiirtymisiän nostamiseksi sekä löytää ratkaisuehdotuksia työeläkejärjestelmän rahoituksen turvaamiseksi.
Raportit luettuani väitän, että viisasten kiven metsästys jatkuu edelleen, sillä konkreettiset työllisyyttä ja työssäjaksamista parantavat toimenpiteet ovat jääneet odottamaan löytäjäänsä.
Samaan aikaan, kun tällaisesta tavallisesta duunarista tuntuu, ettei saisi edes haaveilla eläkkeelle jäämisestä, niin johtotasolta lähdetään eläkkeelle aina vain nuorempina. Ehkäpä jokin eläkekattojärjestelmä saisi toimitusjohtajatkin viihtymään uraputkessa pidempään.
Joka tapauksessa työuran pituus ja eläköitymisikä ovat kaksi eri asiaa.
Jos nuori työllistyy suoraan ammattikoulun penkiltä, niin hän ehtii olla työelämässä yli 40 vuotta ennen 60-vuotispäiviään. Jos työura katkeaa esim. armeijan, vanhemmuuden, työttömyyden tai opiskelun vuoksi, niin nähdäänkö se työuran kannalta pelkästään negatiivisena asiana?
Entäpä työssäjaksamista ja työttömien työllistämistä parantamaan kehitetty vuorotteluvapaajärjestelmä? Ollaanko sitä valmiita kehittämään niin, että myös matalapalkka-alojen työntekijöillä olisi taloudellisesti mahdollista jäädä vuorotteluvapaalle?
Toisaalta työn laatu vaikuttaa olennaisesti työntekijän terveyteen ja jaksamiseen. On tutkimusten valossa fyysisesti raaskaampaa tehdä kolmivuorotyötä tehtaassa kolmekymmentä vuotta kuin työskennellä sama aika säännöllisessä päivätyössä. Henkiseen työhyvinvointiin ja jaksamiseen vaikuttavat kaikessa työssä  yksilön ja työn välinen suhde höystettynä koko yhteiskunnan odotuksilla.
Työurista keskusteltaessa tulisi puhua enemmän siitä, kuinka työelämä ottaa huomioon ihmisten tarpeet ja hyvinvoinnin eri elämäntilanteissa.
Tällä hetkellä jonkin asteisesta työuupumuksesta kärsii joka toinen työntekijä, joten jotain työelämässä täytyy olla vinksallaan. Eikä tämä mikään ihme ole, sillä työntekijän arvo mitataan yhä useammin tehokkuuden ja tuottavuuden mittareilla. Nämä mittarit eivät anna ikääntymistä anteeksi, eivätkä huomioi työkyvyn alenemista sairastumisen tai tapaturman johdosta.
Aina elämä ei kulje suunnitelmien mukaan ja äkilliset elämäntilanteiden muutokset, kuten lapsen vakava sairastuminen tai läheisen kuolema heijastuvat myös työelämään.
Toivottavasti keskustelu työurista jatkuu työntekijöiden ja ihmisten hyvinvointi edellä.

Ihmiset ja palvelut edellä

Raahen ja Vihannin kuntaliitos tulee todennäköisesti voimaan vuoden 2013 alusta. Yhdistymissopimus on tällä hetkellä nähtävillä ja jokainen kuntalainen voi halutessaan ottaa sopimuksen sisältöön kantaa. Kuntaliitoksien tulee perustua vapaaehtoisuuteen ja  yhdistymissopimus tulee laatia huolellisesti uuden kunnan ja sen asukkaiden yhteinen  etu huomioiden. Ihmisten tulee voida luottaa siihen, että uudessa kunnassa kaikkia kohdellaan tasapuolisesti asuinalueesta riippumatta.
Sellaisessa kunnassa on hyvä elää ja asua, jossa asukkailla on tunne siitä, että heidän mielipiteitään arvostetaan ja jossa lähidemokratia käytännössä toimii.
Kuntaliitokset eivät kuitenkaan automaattisesti tuo onnea ja autuutta, eivätkä lisää kunnan taloudellista hyvinvointia. Usein on käynyt myös niin, että kuntaliitoksen jälkeen lähipalveluverkostoa on karsittu ja kouluja lakkautettu. Esimerkiksi Raahen, Saloisten ja Pattijoen liitosten jälkeen hävisivät niin Saloisten kuin Pattijoen terveysasemat, joten kuntalaisten pelko lähipalveluiden katoamisesta on täysin perusteltua.
Palvelut eivät kuitenkaan ole itsestään hävinneet, vaan keskittämiset ja koulujen sulkemiset ovat aina olleet vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden poliittisia päätöksiä. Päätöksiä on perusteltu yleensä taloudellisilla syillä eli säästöillä, mutta käytännössä moni säästötoimenpide on myöhemmin osoittautunut vaikutuksiltaan lähes olemattomaksi, jos ei jopa kunnan kannalta kalliimmaksi vaihtoehdoksi.
Henkilökohtaisesti en usko suurkuntien tai laajan asukaspohjan olevan ratkaisu peruspalveluiden turvaamiselle tai kuntalaisten hyvinvoinnille. Jos näin olisi, niin Helsingissä ei ihmisillä pitäisi olla mitään hätää. Toisaalta, vaikka Utsjoki liitettäisiin Kauniaiseen, niin tuskinpa liitos parantaisi Utsjoen  lääkäripalveluiden saatavuutta.
Jos haluamme säilyttää peruspalvelut edes nykyisellä tasolla, niin on meidän uskallettava tehdä päätöksiä, joilla turvataan julkisten palveluiden saatavuus.
Joka tapauksessa yhteistä uutta kuntaa tulee meidän rakentaa ja kehittää ihmiset ja palvelut edellä. Keskinäinen luottamus puolin ja toisin syntyy avoimesta asioiden valmistelusta ja päätöksenteosta. Ei ole hyväksi orastavalle liitolle, jos toinen osapuoli haluaa vain ottaa, mutta ei ole valmis antamaan. Toivottavasti Raahen ja Vihannin yhteinen vesimalja on puoleksi täynnä eikä puoliksi tyhjä. Yhdessä voimme saada uuden kunnan toimimaan jokaisen kuntalaisen parhaaksi, mutta se vaatii poliittista tahtoa.
Katja Hänninen